Tyytymättömyys vallitseviin oloihin ja vallassa oleviin poliittisiin päättäjiin purkautui – median erittäin suosiollisella avustuksella – perussuomalaisten suureen vaalivoittoon. Kirjoitettava ei arvatenkaan lehdiltä lopu, kun suuri määrä mutkikkaan puoluepolun kulkeneita uusia kansanedustajia kokoontuu valtiovaltaamme käyttämään.
Kokoomuksen puoluejohto yltyi villiin voitontanssiin kuuden menetetyn paikan jälkeen ja meille sosialidemokraateille hopea ei ole häpeä.
Keskustapuolueessa Mari Kiviniemi, joka gallupeissa oli suosituin pääministeriehdokas, mutta taannoin Sari Sarkomaan kanssa toinen (HS viikkoliitteen mukaan) tapettiin hukkuvista ministereistä, joutuu kantamaan ”menneiden sukupolvien synnit”. Ylimielinen Matti Vanhanen, joka tunsi itsensä nimellä Pääministeri, ja perunakellarista säkkien kanssa palannut puoluesihteeri Jarmo ”Kelmi” Korhonen kumppaneineen jättivät sotkuisen pesän. Kansa tosin – ainakin maalla – ymmärtää viriilin oloista miestä ja äänesti Antti ”Kanki” Kaikkosen eduskuntaan poliisitutkinnan vielä jatkuessa. Paavo Väyrynen tippui. Hän ei ehkä ole Keskustapuolueen presidenttiehdokas.
Kruununhaan kahden äänestysalueen ykkönen oli kokoomuksen Jan Vapaavuori 277 äänellä (yksi enemmän kuin Zyskowiczillä) ja SDP:n paras tietysti yhdistyksemme ehdokas Erkki Tuomioja 115 äänellä. Naisten sosialidemokraattinen ykkönen Kruununhaassa oli Nasima Razmyar 59 ääntä. Kaikki puolueemme ehdokkaat saivat ääniä tai äänen alueellamme.
Ehdokkaiden oma ja tukiryhmien aktiivisuus sekä piirin onnistunut mainonnan suunnitteu turvasivat sen, ettemme menettäneet PERUSSUOMALAISILLE yhtään paikkaa – se yksi meni vasemmistoliitolle. Puoluejohtaja Arhinmäki on se välttämätön nuori ja dynaaminen vasemmistomies Helsingissä tällä hetkellä ja hän veti Silvia Modigin mukanaan eduskuntaan. Piirissämme kannattaisikin panostaa nuorten vaalityön tukemiseen ja uusien ehdokkaiden tunnetuksi tekemiseen. Matti Niemi ja Timo Kontio (, joka aloittaa puheenvuoronsa:”Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit ja äiti”,) olisivat olleet paljon suuremman äänisaaliin arvoisia. Nasiman oma karisma ja hyvä vaalityö kantoivat. Puheenjohtajan ja puoluesihteerin työ vaaleissa ansaitsevat kiitoksemme. Olisiko Jacob Södermanille löytynyt edelleen mandaatti? RKP:n Jörn Donner sai ”kotikylässään” 164 ääntä.
Myönteistä on myöskin SDP:n kohoaminen Helsingin toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Vihreiden ”kaksimielinen” ydinvoimakanta viimeistään avasi silmiä. Kruununhaan pohjoispuolen vanha ”äänikunkku” Osmo Soininvaara menetti asemansa selkeästi.
Hallitus? Toivottavasti olemme hyvällä ohjelmalla vaikuttamassa maan ja maanosamme päätöksentekoon hallituksessa. Ikävä tämä suomalainen kantelupukkimeininki: nykyinen hallitus on harrastanut sosialidemokraateilla ja persuila pelottelua EU:ssa niin, että arvostetuissa valtalehdissäkin voivotellaan.
Avoin johtokunnan kokous 18.4.2011 pohti eduskuntavaaleja